Suorakka jakaa rotinat (päitset) jäsenillemme, joiden ratsukäytössä oleva suomenhevostamma varsoo vuonna 2012.

Myös valokuvia ja varsomistarinoita otetaan mielellään vastaan, jotka julkaistaan Suorakan kotisivuilla!

Heidi Meuranen
heidi.meuranen(at)gmail.com
p. 0500-177 064

*******************************************************

Kesä 2011 


Marjo Myllerin Hania varsoi 25.5.2011 kauniin tammavarsan nimeltä Havatar (i.Hovi-Hannu). Suorakka onnittelee kauan odotetusta perhetapahtumasta!

Varsomiskertomus

Suomenhevostamma Hania varsoi 25.5 kauan odotetun tammavarsan. Tiineysaika meni hyvin ja masu kasvoi niin kuin pitikin. Kahden viikon ajan kävin yöllä katsomassa mamman vointia ja odottavan aika oli pitkä. Viimein 23.5 Hanialla oli aamulla ilmaantunut vahatipat ja seuraavana yönä nukuin tallin lattialla. Mutta eipä vielä ollut varsomisen aika. 24.5. oli edelleen uudet tipat ja illalla alkoi maitotippoja tulemaan nisistä. Kävin vielä yöllä katsomassa Hanin vointia kello 23 ja oli niin levollinen, että päätin mennä nukkumaan. Kun yöllä puoli yksi menin talliin, niin karsinan nurkassa oli pieni märkä varsa. Hania oli nuolemassa pikkuistaan ja kalvot vielä roikkuivat peräpäästä. Ihastelin varsaa, joka alkoi jo haparoiden  nousta ylös.

Hania päästi minut hyvin varsan luokse. Varsa nousi ylös ja rupesi jo tekemään imemisliikkeitä suulla. Etsi sitten kupeelta nisää ja Hania rupesi vinkumaan ja vonkumaan ja käänti aina kylkensä pois, juuri kun varsa oli löytämässä maitokaupan. Sitten sidoin Hanian kiinni karsinan seinään ja ohjasin varsan nisälle. Lypsin vähän maitoa suuhun ja pian varsa lutkuttikin onnellisena tissiä, niin että maiskutus kuului. Varsa röyhtäisi kiitokseksi ja rupesi pian kakalle. Taas mentiin uudelleen tissille ja sen jälkeen varsa rupesi pötköttämään oljille. Hanialle annoin varsomisen jälkeen lämmintä vettä, jossa oli pilkottua sipulia, melassia ja leipäpalasia. Noin puolen tunnin kuluttua juomisesta tulivat jälkeiset pois. Korjasin ne talteen ja tarkastin, että ne olivat ehjät. Seuraavana päivänä piti vielä muutaman kerran Haniaa pitää kiinni, että varsa pääs imemään, mutta sen jälkeen on antanut varsan imeä tosi hyvin.

Nyt varsalla on nimikin ja se on Havatar. Kutsumanimiä on Vilppu, Vilma ja Valmuska.

Alussa kokeiltiin seuraamista tallin käytävällä ja sitten laajennettiin reviiriä lähtemällä laitumelle. Toinen kerta laitumella oli hurjaa touhua, kun Havatar meni täyttä laukkaa ja Hania perässä. Nyt on jo elo vähän rauhoittunut ja laitumelle mennään siten, että talutan molempia, ja menee suht koht hyvin. Hania on ollut tosi hyvä tammamamma. Alussa vähän hätäili ja hössötti varsastaan. Nyt on jo rauhoittunut ja antaa varsan juosta laitumella vähän etemmäs, eikä hätäänny. Hania antaa tosi hyvin koskea varsaan karsinassa, eikä tule enää väliin ja ei ole ollut yhtään vihainen. Mutta vaatii toki oman osansa rapsutuksista ja hyvänäpitämisestä. Sähköaidastakin on saatu asiaan kuuluvat napsut ja nyt on Vilmuska kestänyt aidassa.

Päitset laitoin päähän jo toisena päivänä, eikä Vilppu niistä ollut moksiskaan. Nyt on nosteltu ja kopisteltu kavioita ja harjattu pikku harjalla ja pesusienellä on kosketeltu joka paikasta ja antaa tosi hyvin koskea joka paikkaan. Varsa "ymmärtää" sanat "takaisin" ja "seis" ja "odota". Nyt on jo ylös noussut pari nököhammastakin, mutta ei ole niillä nakerrellut hoitajansa nahkaa vielä.

Joten mukavasti on mennyt meillä tämä alkutaival.

Kesäterkuin Havatar, Hania ja Marjo.

(Kuvat on ottanut Mira Lajunen)